Ruis kuuluu suomalaiseen ruokapöytään – on kuulunut jo yli 2 500 vuoden ajan, sillä rukiin viljely on alkanut Suomessa viimeistään 500 -luvulla eKr. Rukiin ylivalta leipäviljana on ollut Suomessa niin suurta, että maan lounaismurteissa sanalla jyvä on tarkoitettu ruista. Itse sana ruis on yli 2 000 vuotta vanha ja tulee muinaisgermaanien sanasta rugis.
Suomessa on tiedetty jo kymmeniä vuosia se, mikä on nyt valjennut myös muualla maailmassa. Ruis on terveellistä. Esimerkiksi Pohjoismaisen ”The National Institutes of Health-AARP Diet and Health Study”-tutkimuksen mukaan ruiskuitu on erityisen suotuisaa terveydelle.
Ruis muun muassa alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja sitä kautta riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Rukiin hiilihydraatit pitävät veren sokeripitoisuuden tasaisena. Ruis vähentää haiman tuottaman insuliinin tarvetta aterian jälkeen, jolloin veren insuliinitasot pysyvät tasaisempina. Näin riski sairastua aikuistyypin diabetekseen vähenee.
Runsaskuituinen täysjyväruisleipä auttaa painonhallinnassa, sillä se lisää kylläisyyden tunnetta ja parantaa vatsan toimintaa. Ruisleipä on hyvä hiilihydraattien lähde, joka antaa elimistölle pitkäkestoista energiaa. Energian lisäksi ruisleivästä saa aimo annoksen kuitua, vitamiineja, mineraaleja ja muita terveyttä edistäviä aineita.
Noin 3/4 -osaa suomalaisista haluaa tietää mistä ruoka on kotoisin. Tämän takia myös leivässä viljan jäljitettävyys pellolta pöytään on tärkeää. On ekologista tuottaa, jalostaa ja kaupata ruokaa lähellä kuluttajia. Näin pienennetään muun muassa kuljetuksen aiheuttamia kasvihuonepäästöjä. Lähiruoka on myös tuoretta ja maistuvaa ja se suosii kestävää elämäntapaa. Ja mikäs sen parempaa, kuin tuore ruisleipä ja voi.
