logo

Rukiin viljely

Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Siksi se sopii hyvin suomalaisille pelloille. Rukiin viljelyyn pitää satsata, jotta päästään hyvään satotasoon. Tässä auttavat oikeat viljelytekniikat ja oikeiden, satoisten lajikkeiden valinta. Ohessa viljelykokemuksia sekä hybirilajikkeen- että populaatiolajikkeen viljelystä.

Silja Vuori: Ruis tehostaa viljatilan kasvinvuorotusta

Silja Vuori

Viljelijä Silja Vuori on viljellyt hybridiruis Evoloa parin vuoden ajan. Tänä keväänä pelloilla kasvaa vankkakortista ruista reilulla 30 hehtaarilla.

– Rukiin viljelyä kokeillaan meillä nyt toista vuotta pitkän tauon jälkeen. Muutaman vuoden tulosten jälkeen nähdään, pärjääkö se muille kasveille. Kokemusta haetaan myös sille sopivista lohkoista ja syysmuokkauksesta.

– Ruis kiinnostaa, mutta sen viljelyssä on omat käytännön haasteensa. Sen kylvöaika on elokuun lopussa, eli juuri kun muiden viljojen puinnit ovat täydessä käynnissä. Työt tiloilla tehdään useimmiten yhden tai kahden ihmisen voimin, eivätkä he voi tehdä montaa työtä samaan aikaan.

– Hybridirukiilla on hyvät satomahdollisuudet ja haluan mahdollisuuksien mukaan kokeilla miten se meillä menestyy. Eniten se on kiinni syksystä ja siitä, miten ruis selviää lumisen alueen talvesta.

Silja Vuori korostaa, että hyvä sato ei suinkaan ole mikään itsestäänselvyys. Haasteelliseksi sen tekee talvi. Jos talvehtiminen ei onnistu, sato putoaa helposti kevätviljoja pienemmäksi. Silloin rukiin eteen tehty lisätyö kevätviljoihin verrattuna ei ole mielekästä.

– Näinä kahtena vuonna lumi on satanut routaantumattomaan maahan. Se ei ole hyvä asia syysviljojen talvehtimiselle. Tänä vuonna yksi kolmesta lohkosta talvehti heikosti ja kaksi muuta paremmin. Ruis näyttäisi menestyvän avarilla ja aurinkoisilla lohkoilla.

Evolon korsi on suhteellisen lyhyt ja vankanoloinen, mikä helpottaa puintia. Kasvusto on tasainen ja sen tähkät ja jyvät ovat isoja. Valmis peitattu kylvösiemen on syksyllä Vuoren mielestä hyvä asia, hinnasta huolimatta. Hän painottaa, että kasvien vuorottelu pellolla on tärkeää.

– On hyvä, että viljelyssä on vehnän ja ohran lisäksi muitakin kasveja, esimerkiksi ruista ja öljykasveja. Se vähentää tautipainetta ja parantaa maata.

Heikki Jalli: Syysviljan talvehtimisesta huolehdittava hyvin

Heikki Jalli

Maanviljelijä Heikki Jallin pelloilla on syysruista 7-12 hehtaaria vuosittain. Tällä hetkellä viljellään siementuotantoa. Onnistuessaan satoa tulee noin 4000 kiloa hehtaarilta, vaikka välillä epäonnistutaankin. Syysrukiin ongelmana on viljan talvehtiminen. Sitä varten  Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa osa-aikaisena tutkijana toimiva Jalli hoitaa peltoaan hyvin.

– Pyrin tekemään kylvön niin, että esikasvina on joko heinää tai hernettä, koska esimerkiksi ohran jälkeen maa on syksyllä kuivaa ja savimaan muokkaaminen vaikeaa. Herne on typensitojakasvi ja syysruis pystyy käyttämään herneen kesän aikana sitomaa typpeä.

– Elokuun 20 päivän jälkeen ensimmäinen mahdollinen hetki on kylvöhetki, etteivät sateet pääse yllättämään.
Ruista voidaan viljellä suorakylvämällä, mutta ruis ei suorakylvössä pärjää yhtä hyvin kuin syysvehnä. Kun muokkaa maan, se ei kärsi kosteudesta yhtä helposti.

Hoitotoimenpiteitä Jalli tekee tarpeen mukaan. Hänellä on valmius kaikkeen, mutta hän käyttää harkintaa aina ennen pellolle menoa.

– Keväällä lannoitan ja ruiskutan rikkakasvit. Laontorjunta tehdään kahdesti, ensin rikkakasvien ruiskutuksen aikaan ja toisen kerran juuri ennen tähkälle tuloa. Jos ruis ei ole kasvanut hyvin, olen jättänyt laontorjunnan pois. Syksyllä normaalin lannoituksen lisäksi kannattaa tehdä lumihometorjuntaruiskutus ennen lumentuloa.
Rukiin etuja on sen aikainen korjuu.

– Elokuussa, kun on vielä lämmintä, kuivaaminen on edullisempaa, populaatiolajikkeita viljelevä Jalli sanoo.
Populaatiolajikkeilla on pieni siemen, joka kuivuu nopeasti sekä pellolla että kuivurissa. Niihin ei myöskään tule torajyvää niin helposti kuin hybridilajikkeisiin.

Jalli viljelee tilallaan hernettä, kevätvehnää ja kauraa.

– Kun on erilaisia viljelyskasveja, niiden hoitaminen on mielenkiintoisempaa, kuin jos viljelisi vain yhtä kasvia, Heikki Jalli sanoo.

Kalle Oivanen: Hyvä sato vaatii hyväkuntoisen maan

Kalle Oivanen

Nousiaisissa peltoja viljellyt Kalle Oivanen on viljellyt ruista vuodesta 1968 lähtien. Ensimmäisen kerran hän kokeili hybiridiruista vuonna 2000 ja kokemukset sen viljelystä olivat hyvät. Siitä lähtien Oivanen on viljellyt vuosittain hybridiruista keskimäärin 40 hehtaarilla. Nykyinen lajike on Evolo, joka on osoittautunut eri lajikkeista toistaiseksi satoisimmaksi. Satotasot voivat hybirdirukiissa olla jopa 8000-9000 kiloa hehtaarilta.

– Pellon ravinnetaseen ja maanrakenteen pitää olla kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ruis on syytä kylvää kynnettyyn maahan, sillä ruis kärsii liian kosteasta maasta. Suomessa on kuitenkin jonkin verran hyvin vettä läpäiseviä peltoja, joihin ruis voidaan kylvää ilman kyntämistä.

Hybridiruis sopii hyvin myös poutiville maille, sillä se selviää 30 prosenttia pienemmällä vesimäärällä kuin populaatiolajikkeet. Paras kylvöaika rukiille on elokuun 20. päivän jälkeen ja siementä käytetään 70-85 kilon välillä.

– Jos siemen määrä on liian suuri, lumihomeen vaara kasvaa. Aikaisessa kylvössä kahukärpäsvaaraa on turha pelätä, sillä se on helppo ruiskuttaa.

Oivanen on viljellyt yli 40 vuotta ruista ja joutunut ruiskuttamaan vain kerran.

– Mikäli kylvö menee syyskuun puolelle, sato voi pahimmassa tapauksessa pudota 1500-3000 kiloa hehtaarilta. Yleensä silloin rukiin versominen heikkenee huomattavasti ilmojen viilentyessä ja se vaikuttaa suoraan satoon.

Keväällä Oivanen levittää pelloille typpeä heti kun ne kantavat. Hyvään kasvustoon kannattaa ruiskuttaa myös korrensäädettä ja tautiainetta. Sillä nostetaan hehtolitrapainoa 2-3 kiloa.

– Olen viljellyt monia ruislajikkeita vuosien saatossa ja hybridiruis on mielenkiintoisin sekä satoisin niistä. Hybridirukiin viljelyvarmuudesta kertoo sen hyvä talvehtiminen eikä sen sakoluvun kanssa ole koskaan ollut ongelmia.