Tiedotteet

Vilja-alan yhteistyöryhmä keräsi alkuvuonna 2024 työryhmän rukiin viljelyn asiantuntijoita uudistamaan rukiin viljelyopasta. Nyt työ on saatu valmiiksi ja päivitetty opas löytyy sähköisenä VYR:n internetsivuilta osoitteesta https://guide.vyr.fi/publications/rukiin-viljelyopas/1-rukiin-viljelyopas

”Onnistuakseen rukiin viljelijä tarvitsee hyvät olosuhteet ja hiukan onneakin. Mutta ennen kaikkea tarvitaan kokemusta ja taitoa viljellä. Tähän rukiin viljelyn oppaaseen on tiivistetysti olennaisimmat asiat, joilla on vaikutusta lopputulokseen.”

Syysviljat selvisivät runsaslumisesta talvesta kohtalaisesti. Paksu lumipeite suojasi talvehtineita kasveja pitkään kovilta pakkasilta. Kuitenkin monin paikoin rukiilla on tavattu talvituhoja menneitä vuosia enemmän. Myös kylmä kevät harvensi ruiskasvustoja. Viileässä kevätsäässä kasvustot kehittyivät toukokuun alussa hitaasti, mutta lämpö on saanut ne nopeaan kasvuun. 

Ennätyslämmin toukokuu on ollut myös tavattoman kuiva. Ruis ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa kriittisin kasvi kuivuuden suhteen, koska sen tähkä on jo valmis, kertoo Pro Ruis yhdistyksen viljelyasiantuntija Lasse Matikainen. Lisäksi rukiille on syyskasvina ehtinyt kasvaa jo syvälle maahan ulottuva juuristo, jolloin maan pinnan kuivuminen ei ole kasville niin haitallista. Nyt kuitenkin odotellaan jo rukiin heilimöintiä eli kukkimista, jonka onnistumiselle säällä on suuri merkitys. Runsaat sateet ovat rukiin heilimöinnille haitaksi. Sitten loppukasvukaudella tarvitaan kyllä vettä jyvän kasvuun, joten toivotaan, että kesä ei jatku kuivan toukokuun kaltaisena, miettii Matikainen.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan ruista kylvettiin syksyllä 20 000 hehtaaria. Kohtuullisellakin ruissadolla ruisleipä tullaan siis tulevanakin talvena leipomaan kotimaisesta rukiista.

Syysviljojen selviytymistä talvesta tarkasteltiin Pro Agrian toukokuussa julkaisemassa kasvutilannekatsauksessa. Syysviljat näyttävät selvinneen runsaslumisesta talvesta kohtalaisesti, mutta rukiilla on tavattu talvituhoja menneitä vuosia enemmän. Paksu lumipeite suojasi talvehtineita kasveja pitkään kovilta pakkasilta. Tästä huolimatta talvituhoja oli rukiilla mm. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella, jossa rukiista yli kolmannes ei näyttänyt hyvältä talvehtimisen jälkeen. Muualla Suomessa tilanne näytti paremmalta.

Myös kylmä kevät on harventanut ruiskasvustoja. Viileän kevään vuoksi ruiskasvustot kehittyivät toukokuun alussa hitaasti, mutta lähtivät nopeaan kasvuun lämmön myötä. 

Pro Ruis yhdistyksen viljelyasiantuntija Lasse Matikaisen mukaan näyttäisi siltä, että ruis on talvehtinut varsin kohtuullisesti. Paremmin, mitä talvella aavisteltiin, hän toteaa. Koska talvituhoja kuitenkin oli, Matikainen ei odota huippuhyvää ruisvuotta.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan ruista kylvettiin syksyllä 20 000 hehtaaria. Kohtuullisellakin ruissadolla ruisleipä tullaan siis tulevanakin talvena leipomaan kotimaisesta rukiista, kerrotaan Pro Ruis yhdistyksestä.

Talvehtinut ruispelto Somerolla. Kuva: Lasse Matikainen

Lähes kaikki suomalaiset syövät leipää. Mieluisimpana leipäviljana pidetään ruista. Tämä käy ilmi Leipätiedotuksen ja Pro Ruis ry:n tekemästä kuluttajatutkimuksesta. Kalevalan päivänä 28.2. vietettiin Ruisleipäpäivää ja suosittua kansallisruokaamme onkin syytä juhlia.

Suosituin leipäviljamme on edelleen ruis. Ruisleipää mieluisimpana leipävaihtoehtona pitää 58 % Leipätiedotukseen kyselyyn vastanneista ja kauraa 29 %. ”Vaikka kaura on vuosien saatossa nostanut suosiotaan, on ilahduttava huomata, että perinteistä ruisleipää arvostetaan yhä”, iloitsee Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen. ”Ruista on pidetty superruokana kautta aikain ja sen terveysvaikutukset ovatkin kiistattomat”, jatkaa Mensonen. Rukiista leipää suosivat etenkin miehet, joista 64 % valitsee mieluiten leiväkseen rukiisen vaihtoehdon. Naisista ruisleivän syö mieluiten 52 %. Yhä useampi nainen suosii kauraleipää ja 36 % valitseekin leipähyllystä kauraisen vaihtoehdon.

Vähintään kerran viikossa leipää syö 98 % suomalaisista. Joka päivä leipää syöviä eli leivän ”heavy usereita” on 72 % ja kerran viikossa tai harvemmin (”light users”) leipää syö 6 %. Kaikissa leivän käyttäjäryhmissä ruis on leipäviljoista valinta numero yksi. Leivän ”heavy usereista” rukiin mieluisimmaksi nimeää 61 % ja ”medium usereista” 54 %.  ”Light usereiden” ryhmässä leipäviljojen suosio jakautuu tasaisemmin: ruista ja kauraa suosii 33 % ja vehnää 24 %. Myös ohraa ja spelttivehnää suositaan tässä ryhmässä muita leivän kuluttajaryhmiä enemmän.

Ruis on perinteinen leipäviljamme ja tämä näkyykin siinä, että etenkin varttuneilla (45 v +) ikäryhmillä ruis on suosituin leipävilja. Tutkimuksen nuorimmassa ikäryhmässä (18-24 v) valitaan lähes yhtä usein niin ruis- kuin kauraleipää. ”Ruisleipä on suomalaisten ruokavaliossa paras täysjyvän lähde. Tästä syystä rukiin kulutuksen lisääminen myös nuorimmissa ikäryhmissä parantaisi täysjyvän saantia, jossa emme yllä suositellulle tasolle”, pohtii Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja.

Lähde: Leipätiedotus ry ja Iro Research Kuluttajatutkimus; Leivän valintakriteerit. Tuhat suomalaista. 2024

Suomessa ruista syödään eniten maailmassa, vuosittain yli 15 kiloa per henkilö. Rukiin viljely ja kulutus ovat sekä ympäristö- että terveystekoja: syyskasvina ruis sitoo runsaasti hiiliyhdisteitä maaperään ja estää ravinteiden huuhtoutumista pelloilta. Vahvan juuristonsa ansiosta se parantaa maaperän kuntoa ja valmiina ruistuotteina sen terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Rukiin kulutusta kannattaisi monestakin näkökulmasta lisätä edelleen.

Suomalaiset saavat ruokavaliostaan liian vähän kuitua, totesi professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä Pro Ruis ry:n järjestämässä Ruiswebinaarissa. Suosituksen mukaan kuitua tulisi saada vähintään 25-35 g/vrk, kun sen saanti suomalaisilla on tällä hetkellä keskimäärin 20-22 g. Kun täysjyvärukiin tiedetään olevan loistava kuidun lähde monine muine terveysvaikutuksineen, voidaan sitä suositella lisäämään ruokavalioon.

Marjukka Kolehmaisen mukaan eri viljoilla on erilaisia terveysvaikutuksia ja tästä syystä hän kehottaakin syömään monipuolisesti eri täysjyväviljoja. Ruis sekä ohra madaltavat veren insuliinitasoa. Tästä seurauksena on mahdollisesti haiman insuliinieritystoiminnan ’säästäminen’, jolloin ensivaiheen insuliinieritys paranee, Kolehmainen selittää. Myös sinällään normaali aterian jälkeinen akuutti-inflammaatioreaktio pienenee, mikä vähentää matala-asteista tulehdusta, hän vielä lisää rukiin terveysvaikutuksista.

Professori Kolehmaisen esittelemän Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan täysjyväruis ja –vehnä vaikuttavat serotoniinin tuottoon suolessa. Tämä voi osaltaan selittää täysjyväviljan lihavuudelta ja kroonisilta sairauksilta suojaavaa vaikutusta. Suoliston mikrobeilla ja suolenseinämän toiminnalla onkin hänen mukaansa keskeinen rooli täysjyväviljan terveysvaikutusten välittämisessä. Rukiin on todettu alentavan riskiä sairastua sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin, tyypin II diabetekseen sekä joihinkin syöpiin.

Täysjyväsuositus tulossa

Tämänhetkisissä suomalaisissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole määritelty suositeltavaa täysjyvämäärää. Uusimpiin pohjoismaisiin suosituksiin tämä sen sijaan kirjattiin kuluvana syksynä, ja sama 90 gramman päivittäinen suositus on tulossa ensi vuonna myös suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. THL:n FinRavinto 2017 -tutkimuksessa keräämien tietojen mukaan suomalaiset miehet saavat täysjyvää 64 ja naiset 47 g päivässä. Päivittäisestä täysjyvästään miehet saavat rukiista 40 g ja naiset 26 g. Kolehmainen ja Fazerin johtava ravitsemusasiantuntija Marika Laaksonen ovat huolissaan nuorten rukiin terveysvaikutusten sekä täysjyvän saannin kannalta siitä syystä, että nuorimmissa ikäryhmissä rukiin kulutus on vähäisintä.

Laaksonen antaakin selkeitä esimerkkejä, kuinka päivittäinen suositeltu täysjyvämäärä saadaan kokoon: 90 grammaa täysijyvää saadaan syömällä esimerkiksi 2 viipaletta täysjyväleipää, 2 palaa hapankorppua sekä annokset täysjyväpuuroa ja -muroja suositeltu 90 g täysjyvämäärä tulee täyteen.

Ruis on ilmasto- ja ympäristöystävällinen viljelykasvi

Terveellisyytensä lisäksi ruis on myös kasvuympäristölleen sekä ilmastolle ”tervehdyttävä” viljelykasvi. Syysviljana ruis on satokasvi, joka lisää ympärivuotista kasvipeitteisyyttä. Rukiin ilmasto- ja ympäristöystävällisyydestä Ruiswebinaarissa kertoi kaupallinen johtaja Jaakko Laurinen Boreal Kasvinjalostus Oy:sta. Syyskasvina ruis on oraalla jo syksyllä ja yhteyttäminen ja oraiden lisäkasvu jatkuu kasvukauden loppuun asti eli niin kauan kuin vuorokauden keskilämpötila on vähintään +5 astetta. Keväällä säiden lämmettyä ruis aloittaa kasvun ja sitoo runsaasti hiiliyhdisteitä maaperään, kertoo Laurinen. Ilmaston kannalta maaperän kasvipeitteisyyttä tulisikin lisätä juuri hiiliyhdisteiden sidonnan takia.

Ruiskasvusto vähentää merkittävästi ympäristöhaittoja lumettomina talvina, toteaa Jaakko Laurinen. Lumipeitteen alla vihreä oraskasvusto ehkäisee ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumaa, jos talvella lumipeite ohenee tai sulaa kokonaan pois, hän jatkaa.

Vahvan juuristonsa ansiosta ruis on kuivinakin kesinä kevätviljoja viljelyvarmempi viljakasvi ja se parantaa myös maaperän kuntoa. Jaakko Laurisen mukaan ruis on oiva kasvi viljelykierrossa. Itsekin viljelijänä toimiva Laurinen kannustaa ottamaan ruista viljelykiertoon, sillä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi sen viljely on myös taloudellisesti kannattavaa.

Täysjyväviljan ja -rukiin valitseminen ja lisääminen ruokavalioon on myös ympäristöteko, sillä se on tärkeä proteiinin lähde erityisesti kasvisvoittoisessa ruokavaliossa. Professori Marjukka Kolehmaisen mukaan eläinperäisen proteiinin määrän vähentämisen ruokavaliossa voi hyvin korvata täysjyväviljasta saatavalla proteiinilla.

Rukiista on siis moneksi! Ottamalla sen osaksi ruokavaliotamme teemme hyvää ympäristölle ja terveydellemme unohtamatta suomalaista ruokakulttuuria, johon ruis olennaisena osana kuuluu.

Ruis on terveellinen ilmasto- ja ympäristöystävällinen viljelykasvi

Ruissato oli kuluvana syksynä Luonnonvarakeskuksen mukaan noin 100 000 tonnia. LUKEn tietojen mukaan tämä rajapyykki ylitettiin nyt viidennen kerran kolmenkymmenen vuoden aikana. Määrällisesti ruissato ylittää Suomessa kotimaan elintarvikekäytön, joka on vuosittain reilu 80 000 tonnia. Haastavien sääolosuhteiden vuoksi rukiin laatu ei kuitenkaan vastannut aikaisempien vuosien tasoa. ”Tänä syksynä puitu ruissato oli laatujakaumaltaan hyvin matalasakoista, mutta kotimaista ruista riittää rukiisen leivän leivontaan”, kertoo Pro Ruis yhdistyksen puheenjohtaja Tero Hirvi.

Säät koettelivat viljan kasvua alkukesän kuivuudella ja loppukesän rankoillakin paikallisilla sateilla. Ruis selvisi alkukesän kuivuudesta kevätviljoja paremmin, sillä syyskylvöisenä kasvina rukiilla on pidemmät juuret, jolloin se saa vettä myös hieman syvemmältä maaperästä. Ruissatojen 10 vuoden keskiarvo satotilastossa on 90 000 tn. Vaihtelua vuosittaisissa volyymeissä on paljon satojen vaihdellessa 42 000 tn/v -180 000 tn/v ajanjakson 2014-2023 aikana. Tämän syksyn sato on siis keskiarvoista satoa parempi.

Ruissato oli tänä vuonna kokonaismäärältään hyvä, mutta tarvittavien päälaatuluokkien eli korkeamman sakoluvun rukiin sato jäi niukaksi. Muilta laatuominaisuuksiltaan sato oli hyvää, mutta sakoluvut putosivat isossa osassa satoa puintiajan suuresta sademäärästä johtuen. Matalasakoisesta rukiista on ollut viime vuosina niukkuutta, mutta päättyneellä satokaudella matalasakoista ruissatoa kertyi poikkeuksellisen paljon eli enemmänkin kuin tarvittaisiin.

Ruissato oli tänä vuonna keskimääräistä parempi. Puintiajan runsaat sateet laskivat sadon sakoluvun alhaiseksi.