Rukiin kasvinjalostaja Sanna Ahonen, Boreal Kasvinjalostus Oy:
Torajyvän syntymekanismi ja mahdollisuudet torajyvän torjumiseen
Torajyvä on sienitauti, jolla on yli 400 heinämäistä isäntäkasvia. Torajyvä leviää mustien pahkojen kautta, jotka tippuvat maahan sadonkorjuun aikaan ja itävät seuraavana keväänä muodostaen itiöitä, jotka leviävät tuulen ja sateen mukana. Torajyväitiöt tunkeutuvat viljan avoimeen kukkaan kukinnan aikana ja muodostavat torajyväpahkan. Torajyvätartunta onkin torajyväitiöiden kilpailua isäntäkasvin oman siitepölyn kanssa. Torajyvät säilyvät maassa itämiskykyisinä noin vuoden. Torajyväpahkat sisältävät ergotalkaloideja, jotka ovat myrkyllisiä ihmisille ja eläimille. Torajyväpahkojen määrä ei kuitenkaan korreloi suoraan alkaloidipitoisuuksien kanssa, vaikka antavatkin niistä viitettä. Ristipölytteisillä lajeilla, kuten ruis, on suurempi riski torajyvätartuntaan avoimen kukintansa takia.
Torajyvän muodostuminen ja rukiin kukinta vaativat onnistuakseen erilaiset sääolot. Torajyvän itämiseen ja leviämiseen parhaat olosuhteet ovat viileä, pilvinen ja sateinen sää. Rukiin kukinnan kannalta paras keli on lämmin, kuiva ja tuulinen. Rukiin kukinnan aikainen sateinen sää hankaloittaa siitepölyn leviämistä, jolloin torajyvällä on suurempi mahdollisuus päästä rukiin kukkaan ennen siitepölyä ja päästä näin muodostamaan torajyväpahka jyvän tilalle.
Moni asia altistaa torajyvälle, mutta samalla on monta asiaa, joita voidaan tehdä tartunnan estämiseksi. Kaikista tärkeintä on taata rukiin pölytyksen onnistuminen, jolloin torajyvätartunnan riski pienenee oleellisesti. Viljelykierto tulee suunnitella niin, että torajyvän isäntäkasveja ei ole viljelykierrossa peräkkäin. Heinämäisten rikkakasvien torjuminen ja piennarheinien niitto ennen kukintaa estää pahkojen muodostumista muihin heinäkasveihin ja samalla alentaa tartunnan riskiä. Maan hyvästä kasvukunnosta tulee huolehtia, jotta saadaan aikaan tasainen viljakasvusto. Kylvöön kannattaa käyttää vain puhdasta ja hyvin itävää siementä, ettei peltoon leviä siemenen mukana torajyväpahkoja. Kasvustojen hyvinvointiin tulee panostaa oikea-aikaisten viljelytoimien, tasapainoisen (hiven)lannoituksen ja tarpeelliseksi todettujen tauti- ja tuholaistorjuntojen keinoin. Erityisesti kukintaa tukevien boorin ja kuparin saantiin kannattaa kiinnittää huomiota. Näin saadaan tuettua kasvuston elinvoimaa, taataan tasainen kukinta ja runsas siitepölyn tuotanto. Kaikki kasvuston häirintä kasvukauden aikana vaikuttaa kasvien kasvuun ja kehitykseen, aiheuttaen kasvustoon epätasaisuuksia. Ruiskutusurien käyttö on suositeltavaa, jotta vahingoittuneiden kasvien määrä olisi mahdollisimman pieni ja niiden myöhäisemmän kukinnan aiheuttama torajyväriski pienempi. Kasvustoja kannattaa tarkkailla kukinnan jälkeen ja ennen puintia, jotta mahdollisesti saastuneet alueet pellossa voi puida erikseen ja poistaa niiden sadosta pahkat mekaanisesti. Kyntö on hyvä toimenpide torajyväpahkojen hautaamiseen, jolloin ne eivät pääse itämään seuraavana keväänä.
Lajikevalinnalla on myös vaikutusta torajyvätartunnan riskiin, sillä lajikkeiden herkkyydessä on eroja. Populaatiolajikkeilla on luontaisesti pienempi riski torajyvätartuntaan niiden runsaan siitepölytuotannon takia. Hybrideillä taas on tutkitusti suurempi riski torajyvien muodostukseen niiden jalostustavan takia. Muita tärkeitä lajikeominaisuuksia on hyvä talvenkesto, joka takaa sen, että keväällä kasvusto ei ole talvituhon takia epätasainen ja näin ollen kukinta olisi myös tasainen. Lajikkeen elinvoimaisuus ja yhtenäisyys ovat myös tärkeitä asioita lajikevalinnassa.
Vaikka rukiille ei ole olemassa resistenssigeenejä torajyvää vastaan, jotain on kuitenkin tehtävissä kasvinjalostuksen keinoin. Lajikkeiden siitepölymäärän lisääminen ja sen elinvoimaisuus vähentävät torajyväitiöiden mahdollisuuksia päästä rukiin kukintoon ennen sen omaa siitepölyä aiheuttamaan tartuntaa. Rukiin kukinnon rakenteen tarkastelun, kukinnon aukioloajan, pölyttymisen nopeuden ja emin kuivumisnopeuden muutoksin voidaan ehkäistä tartuntaa. Tartutuskokeet ovat hyvä keino testata jalostusmateriaalin torajyvänkestävyyttä luotettavasti. Vaikeutena tässä on se, että eri maissa ilmenevät torajyväkannat eroavat toisistaan. Tartutuskokeissa kestäviksi todettujen linjojen käyttö jalostuksessa siirtää kestävyyttä eteenpäin. Myös pidemmillä kasveilla on tutkitusti pienempi riski torajyvätartunnalle.
Torajyväkestävyys on monimutkaisesti periytyvä ominaisuus, johon ympäristötekijöillä on suuri vaikutus. Viljelijöillä on kuitenkin mahdollisuuksia vaikuttaa tartunnan todennäköisyyteen. Torajyvän torjunnan ytimen muodostavat kaikki toimenpiteet, joilla saadaan taattua rukiin tasainen pölyttyminen. Ennakointi viljelykierron ja viljelytoimien kautta, kasvustojen hyvinvointiin panostaminen ja lajikevalinta ovat tässä avainasemassa.
Johtava asiantuntija Elina Pahkala, Elintarviketurvallisuusyksikkö, Maa- ja metsätalousministeriö:
Torajyvät; sääntelyn tausta ja nykyinen elintarvikelainsäädäntö
Torajyvien ja niiden tuottamien alkaloidien raja-arvot on määritetty Euroopan unionin asetuksessa jäsenvaltioiden ja toimijoiden näytetulosten perusteella. Periaatteena raja-arvojen asettamisessa on kuluttajaturvallisuuden korkea taso. Raja-arvoja määritetään, jos tutkimuksen pohjalta tuotteella nähdään olevan riski vaikuttaa kuluttajien terveyteen. Torajyvien tuottamien torajyvä- eli ergotalkaloidien tiedetään aiheuttavan sekä akuutteja että kroonisia terveysvaikutuksia ihmisille ja eläimille.
Ensimmäiset torajyvien raja-arvot asetettiin kymmenen vuotta sitten. Raja-arvoja alkaloideille asetettiin myöhemmin ja samalla annettiin siirtymäaikoja vuoteen 2024 asti. Suomi ja Ruotsi neuvottelivat EU:n asetukseen mahdollisuuden pidemmälle siirtymäajalle. Suomessa alkaloidien pitoisuus kuluttajatuotteissa on todella matala, mutta koska joinain vuosina torajyviä on kuitenkin enemmän, koettiin tarve pidemmille siirtymäajoille.
Heinäkuussa 2025 tuli voimaan EU asetus, jonka mukaan prosessoimattoman viljan, maissia ja riisiä lukuun ottamatta, torajyvien raja-arvo on 0,2 grammaa kilossa. Raja-arvo koskee kuivattua ja lajiteltua viljaa, ei raakaviljaa.
Viljaerässä voi kuitenkin olla alkaloideja, vaikka siinä ei olisi enää torajyviä. Torajyväpahkojen määrä ei suoraan kerro alkaloidien määrästä, sillä ne ovat voineet jauhautua käsittelyn aikana ja alkaloidit ovat siirtyä torajyvästä jyviin. Suomessa vehnän ja rukiin myllytuotteiden sisältämien torajyväergotalkaloidien pitoisuuksissa on vielä siirtymäaika menossa, ja heinäkuun alussa 2028 siirrytään niiden osalta tiukempiin raja-arvoihin. Ergotalkaloidien sallitut enimmäismäärät vaihtelevat viljalajeittain, koska joillain viljalajeilla on luontaisesti korkeampi alttius saada homesienitartunta.
Raja-arvoja kiristettäessä asetettiin myös analytiikkaa koskevat säännökset. Pienempiäkin alkaloidipitoisuuksia voidaan määrittää laboratorioissa, mutta toimivia pikamenetelmiä on markkinoilla vähän.
